Näyteluento dosentuuriin: Imaginäärisen materian elinkaarianalyysi

Tekniikan tohtori e.i.o.c. Teemu Kerppu luento 25.4. 2019 aiheesta: 

Tosikoiden ja maasäteilyn energiavarastointi vuosikymmenien valinkauhassa 

Arvoisa yleisö, 

Valitettavasti tri Kerppu on perinteistä ujouttaan syyttäen estynyt itse pitämästä luentoaan ja on siten jälleen valtuuttanut Tosikot pitämään esityksen puolestaan.  

Saatesanoiksi varoitus: Luennossa esitetään väittämiä, jotka eivät välttämättä sovellu tunteidensa vallassa asiaan vihkiytyville kuulijoille. Joten riskinalaiseksi itseään katsovaa yleisönosaa pyydetään etukäteen nauttimaan nitroja ja käyttäytymään kaikissa tilanteissa rauhallisesti.  

Esittelen aluksi tulevan dosentin: Kerppu, latinaksi Kerbus Sorbus, on Wikipedian mukaan alun perin todennettu Itäsuomen laulumailla Tosikoiden runonkeräysprojektien yhteydessä. Lähdetiedon perusteella Kerpuksi kelpasivat useimmat puuvartiset, paitsi lepät. Teemukerppua ei siten pidä sekoittaa leppäkerppuun. Perinteisesti Kerppu kuivattiin ja varastoitiin heinien tavoin suovassa tai ladossa.  

Tekniikan tohtori Teemu Kerppu on perimätiedon mukaan kirjoittautunut opiskelijaksi 

Vuoriteollisuusosastolle noin vuonna nakki.  Hän on valmistunut Diplomi- insinööriksi 1971, aloitellut lisensiaattityötä kosmologiasta, mutta väitellyt saman tien tekniikan tohtoriksi vuonna 2007. Ja juhlallisesti Aalto-yliopistossa promovoitu nimikkeellä e.o.i.c, extra ordinem ioci causa vuonna 2008. 

Kerppu käsittelee seuraavaa kuutta aspektia, väittämää: 

  1. Tosikot eilen, tänään, toissapäivänä 
  2. Tieteellistä työtäni maasäteilyn parissa 
  3. Maasäteilyn hyväksikäyttö tulevaisuuden tutkimuksessa – astrologiassa  
  4. Maasäteily maanjäristystutkimuksessa 
  5. Maasäteilyn hyväksikäyttö avaruusromun kierrätyksessä 
  6. Tosikkous vuosikymmenten valinkauhassa 

Ainoastaan äärimmäinen vaatimattomuus estää tohtori Kerppua kertomasta enempää Tosikoista tässä esityksessä. Mutta tiettyjä mullistavia ydinkohtia hän ei ilmeisesti ole voinut välttää. Kerpun jokseenkin epäselvien muistikuvien mukaan ylioppilaspoliittinen salaurheiluseura Tosikot syntyi Kanadan 100-vuotis juhlavuonna, Mannerheimin 100-vuotissyntymäpäivänä 4. kesäkuuta 1967, joka siten on muodostunut maailmanhistorialliseksi päiväksi. Tosikoiden syntymäpäivää juhlitaan maassa kansallisena liputuspäivänä sotilasparaatien ja juhlapuheiden merkeissä. Tapahtuman kunniaksi yhdistys nauttii Marskin ryypyn neljästi vuodessa lounaallaan, tuplana.  

Kastemaljana Tosikoiden ristiäisissä toimi lampunkuuppa ja vihkivetenä Kalmiston erikoinen cocktail. 

Tarinan mukaan yhdistyksen syntyhetkellä vuoret järisivät, kalliot halkesivat, saaret paloivat ja maa säteili. Vastasyntynyt yhdistys katseli toisiaan syvälle silmiin kykenemättä kohdistamaan katseitaan. Nyt jo puolivuosisatainen Tosikot oli ilmaantunut maailman kartalle herättämään voimakkaita tunteita toisin ajattelevissa piireissä.  

1. Tosikkous eilen, tänään, toissapäivänä 

Tieteellisen toimintansa oasana Kerppu on paneutunut myös Tosikkouden sosiopsykologiseen tutkimukseen ja esittää seuraavassa muutamia löydöksiään vuosikymmenten valinkauhasta.   

  • Mitä Tosikot, tämä maasäteilyssä pystyyn marinoitu vuorimiesrypäs tänään, sitä vuorimiehet huomenna, tai viimeistään ylihuomenna.  Sillä jokainen huominen on uusi eilinen. Sillä näin on kirjoitettu.   
  • Tosikkous on rakennettu Otaniemen graniittiselle peruskalliolle, jolla yhdistys aikoinaan vietti historiansa ensimmäistä Kevätjärjenseisaus-tapahtumaansa. ”Tuskin koskaan on kenenkään nähty käsittelevän esillä olevia juomia siinä määrin päättäväisesti, määrätietoisesti ja tavoitehakuisesti kuin Tosikkojen kokous”, lausui kerran eräs sivusta seurannut sähkömies. 
  • Tosikot ei ole hyväntekeväisyysjärjestö samassa mielessä kuten Leijonat tai Rotaryt.  Tosikot on hyväntekeväisyysjärjestö joka toimii ainoastaan omaksi hyväkseen Suomen kaivannaisteollisuuden ja siten koko kansakunnan parhaaksi.  
  • Tosikot näkevät dosentti Kerpun uran kasvutarinana. Tarinana miehestä, joka linturetkeillen on luiskahdellut Otaniemen pöheiköissä vaihtelevien ambitioiden ja kutsumusten saattelemana päätyen lopulta ennenaikaiseen valmistumiskierteeseen. Kerppu on tarina miehestä, joka aina on ajatellut nenäänsä pitemmälle, missä ikinä olut on tuoksunut.  

Näin on usein myös meidän ihmisten elämässä, ajatuksissa, sanoissa ja töissä. Oppikaa se!  

2. Tieteellistä työtä maasäteilyn parissa 

Tosikkouden syvällisen olemuksen tutkimuksen ohella on syytä mainita tohtori Kerpun ällistyttävää laatua olevat kehityshankkeet alkavan dosentuurin ydinalueilla. Nämä juontavat juurensa Kalevan laulumailta, joita Tosikot tuohikontteineen puoli vuosisataa sitten kiersivät tieteen perinnettä keräämässä. Maa- ja maahissäteilyn syntysijoilta syvältä Pohjois-Karjalan Outokummun salojen perukoilta. 

Energian kierrätyksessä Kerpun innovaatiot ja tekniset kehitelmät avaavat arvaamattomia näkymiä maasäteilyn hyväksikäyttöön mitä moninaisimmissa disperseissä applikaatioissa.  

”Kierrätys on päivän sana – se on nykypäivää!” Kerppu sanoo. 

Nyt puhuu Kerppu. Tosikot seuraavat hetki hetkeltä. Tämän tiedämme nyt:  

Seuraavassa tohtori Kerppu keskittyy maasäteilyn hyväksikäyttöön ja kierrätykseen  

  1. tulevaisuuden tutkimuksessa eli astrologiassa, tähdistä ennustamisessa . Tätä ei pidä sekoittaa gastrologiaan eli ruoantähteistä ennustamiseen. Tämä lienee yksi Kerpun tulevia mielenkiinnon kohteita.  
  2. maanjäristysten ennakoinnissa ja niiden energioiden hyväksikäytössä  
  3. avaruudenlaajuisen ongelman ratkaisussa, eli avaruusromun talteenotossa.  

Jokaiseen applikaatioon liittyy luonnollisena osana käänteentekevä energian talteenotto ja kierrätysfunktio, joka ratkaisee paitsi ympäristö- myös kosmopoliittiset ongelmat ihmiskunnan parhaaksi vuosituhansiksi eteenpäin.   

3. Maasäteilyn hyväksikäyttö astrologiassa 

Kerpun vallankumouksellinen innovaatio liittyy astrologiaan, tulevaisuuden ennustamiseen tähtien avulla. Menetelmällä voidaan myös välttää ne menneisyydessä toistuneet tapahtumat, virheet ja muut historialliset mokaukset. 

Tähdistä ennustamisen tieteellisen metodi on seuraava: Jo kauan on maasäteilyä tutkittu. Varhaiskansa tosin on usein sekoittanut maasäteilyn ja luuvalon. Monet ovat varpuja turhaan taivutelleet, mutta vasta tri Kerppu on löytänyt säteilyn ytimen, reaktion. Säteilyn erektion! Kerpun tutkimusten alkuaikoina vuonna 1967 käytettiin ainoastaan yhtä antidemagnisoitumatonta rautakankea, joka painopisteestään ripustettiin tutkimuskohteeseen. Menetelmä on edelleen opetuskäytössä, mutta nykyisin tutkimuspaikan saattamiseksi adiabaattiseksi, on koealue ympäröitävä riittävän, huomatkaa, riittävän pienisilmäisellä kanaverkolla, itse asiassa tarvitaan katiskaverkko. Tätä vähäistä yksityiskohtaa eivät aikaisemmat tutkijat olleet riittävästi huomioineet. Adiabaattisuusaste oli tuolloin jäänyt liian matalaksi, todistaa Kerppu. 

Innovaatio on seuraava: Huomautan, että kuulijoita suositellaan sulkemaan älypuhelimensa vakoiluapplikaatioiden varalta ja heiltä vaaditaan äärimmäistä vaitiolovelvollisuutta. Salin ovelle on huomaamattomasti asennettu Kerpun kehittämä läsnäolijoiden menneisyyssensori, joka on karsinut joukostamme ulkofuturopoliittisesti epäilyttävät ainekset.   

Ratkaisu on maasäteilyn talteen ottaminen maailmanlaajuisesti geopoliittisesti luotettavissa 

maailmankolkissa.  Maasäteily havainnoidaan perinteisesti mainitulla rautakangella, ja se otetaan talteen nurinpäin käännetyissä aurinkopaneeleissa. Säteily ladataan kennoihin ja varastoidaan väkevöitynä 7000 kuutiometrin akkuihin.  Kun kriittinen säteilymassa-annos, miljoona terabecquerellia, on saavutettu, ollaan valmiita maasäteilyn käyttöön tulevaisuuden ennustamisessa.    

Tiivistetty säteily kohdistetaan ja ammutaan eri puolilta maailmaa gigasieverteinä lasertekniikkaa käyttäen deskriptiivisen geometrian keinoin määritettyihin kohteisiin Linnunradan tähdistöissä tavoitteena seurata niiden liikkeitä.  Menetelmä on astrologinen mullistus. Saatatte kysyä miten! Selitys on yksinkertainen, Kerppu sanoo.  Jo kauan on tiedetty, että maasäteilyn nopeus ylittää valonnopeuden.  Tässä on villakoiran ydin.   

Mutta tieteelliseen astrologisen sovellutuksen hyödyntämisen selittää vasta toinen Kerpun mullistava keksintö: Linnunradan tähdistöistä takaisin heijastuvan säteilyn talteenotto ajan funktiona. Takaisin heijastuneen säteilyn aallonpituuden muutokset analysoidaan ja projisoidaan tuleviin maailmantapahtumiin, historiaan. 

Einsteinin mukaan aika hidastuu valonnopeutta lähestyttäessä. Tämähän on tunnettua Einsteinin tiedettä.  

E=MC2 , toteaa Kerppu.  Mutta käänteen tekeväksi tämän yhtälön tekee Tri Kerpun siihen kehittämä fysikaalinen laajennus E=MC2 x lne nabla2 fii! 

Joten, Kerppu päättelee, jos kerran maasäteilyn nopeus ylittää valonnopeuden, yltää säteily tähdistöön lähetettynä tulevaisuuteen. Ja sitten tähdistössä ajan kuluessa tapahtuvat liikkeet maailman tulevaisuuteen ennakoivasti. Jolloin heijastuma voidaan projisoida sekä gregoriaaniseen että juliaaniseen kalenteriin tunnin tarkkuudella ja kertoa tulevaisuuteemme seuraavan viikon aikana hetki hetkeltä. 

Menetelmän nerous perustuu myös kierrätykseen, maasäteilyn uusiokäyttöön. Linnunradasta takaisin heijastunut säteily uudelleentallennetaan nyt avaruuteen suunnatuilla paneeleilla ja ladataan takaisin akkuihin. Samalla voidaan edelleen väkevöidä jo talteen saatua neitseellistä säteilyä entistä tehokkaammaksi. 

”Sillä ensilataus ei suinkaan riitä!” sanoo Kerppu. ”Meidän on lisättävä panoksiamme.  On rakennettava yhä suurempia maasäteilyn talteenottokennoja, laajennettava akkuja ehkä noin 700 Eduskuntatalon kokoisiksi. Silloin voimme kartoittaa tulevaisuutta tuhannen vuoden päähän. Ja päättää toimistamme ja tulevaisuudesta etukäteen.” 

Kerpun kehittämällä käänteisellä magnetotelluurisella menetelmällä on myös mahdollista suunnata indepolarisoitu maasäteilysäde vasta valokuvattuihin mustiin aukkoihin. Applikaatio tarjoaa 

mahdollisuuden edellä selostetussa astrologiasovelluksessa. Maasäteilyn valoa nopeampaan aikasiirtymään  perustuen on mahdollista poimia historiasta suurimmat konnat ja mätämunat ja lähettää heidät, imaginarisoituna materiaalina  Mise-a-la-Masse -menetelmällä protoneina mustiin aukkoihin, jotta heidän vaikutuksensa menneisyyteen ei enää haittaisi sivistystä täällä Pohjantähden alla, todistaa Kerppu..  

4.Maasäteily maanjäristystutkimuksessa 

Geohydrologiaan perehtyneenä tutkijana Kerppua on kauan kiinnostanut myös maanjäristystutkimus ja maasäteilyteknologian hyväksikäyttö ja sovellutukset maanjäristysten ennustamisessa ja niiden aiheuttamien vahinkojen välttämisessä.  Mutta toisaalta myös maanjäristysten valtavien energioiden hyödyntämisessä.    

Kerpun kehittämässä gravimetrisessä menetelmässä mitataan jatkuvaa maasäteilyaaltoa  primäärisen elektromagneettisen kentän maankamaran johteissa, ja sen indusoiman pyörrevirran synnyttämän sekundäärikentän intensiteetin ja suunnan anomalioita.  Kontinuumiseen kenttäteoriaan perustuvalla inversiotekniikalla mitatuista tuloksista voidaan tulkita anomalialähteen, eli ennakoidun maanjäristyksen muotoa, sijaintia ja ympäristövaikutusta.  Jälkimmäisten tuloksena lasketaan 

järistyspotentiaalin intensiteetti, vertikaalikomponentti sekä horisontaaliligradientti, nanotesla, flux gate- tai protonimagnetometrillä, sekä ennakoidun järistysalueen maasäteilyn suskeptibiliteetti, remanenssi ja magneettisuus suhteessa magneettikentän ajalliseen vaihteluun, jolloin tuloksena syntyy Kerpun laskelmien mukainen energiatase. Tämän hyödyntämiseksi Kerppu esittää rakennettavaksi maanjäristysvoimaloita järistysherkille alueille kuten St. Andreasin siirroksen tietämiin Kaliforniaan.  

Kalifornian alueella Kerppu suosittelee erityisesti  käytettäväksi  geoteknistä transienttimenetelmää, koska  tällä saavutetaan parempi tunkeutumissyvyys (skin depth), joka Kaliforniassa tosin usein  sekoitetaan sosiaalisessa kanssakäymisessä tarkoitettuun tunkeutumismenettelyyn.  

Maanjäristysten ja maanalaisten atoomiräjäytysten syvällä sijaitseviin Mohorovičićin vyöhykkeisiin luomat vaakkumit maankuoressa synnyttävät myös luonnollisen tilan energialtaan loppuun käytetyn maasäteilyn loppusijoituspaikaksi. Vaakkumeissa tapahtuu köyhtyneen säteilyn uudelleen rikastuminen maaperän vesisuoniston mukanaan tuoman neitseellisen säteilyn väkevöimänä. Reinkarnaatioprosessiin vaikuttavat gravitaatiokentän voimakkuus, ajallinen taivaankappaleiden aiheuttama vaihtelu dielektrisyysvakioon, eli vuoksi-luode -ilmiö, maankuoren rakenteen aiheuttama regionaalianomalia, etäisyys gravitoidipinnasta, sekä maan pyörimisestä aiheutuva sentrifugaalivoima.  Maasäteilyä voidaan siten pitää myös kerta kerralta uusiutuvana luonnonvarana, sanoo Kerppu. Maanjäristysten luomat vaakkumit toimivat siten maasäteilygeneraattoreina!  Ne ovat siten kuin itse itsensä raaputtava rahapeli. Kerppu toteaa yksikantaan. 

5.Maasäteilyn hyväksikäyttö avaruusromun kierrätyksessä 

Kerpun ajattelun tavoite on lähiavaruuden siivous korkeuksissa ajelehtivasta kallisarvoisesta, mutta loppuun palaneesta vaarallisesta burn out-töhnästä ja sen uusiokäyttö. Englanniksi:  Space Scrap Harvesting eli haravointi.  

Suunnitelma perustuu tohtori Kerpun oivallukseen, että revontulet, nuo pohjoiset taivaanvalot,  itse asiassa ovat antidemagnetisoitua maasäteilyä. Kerppu on päätynyt tähän tulokseen mittaamalla Van Allenin vyöhykkeen revontulivyön elektronivuon vaihtelua suhteessa maasäteilykentän vektorisuuntiin, josta hän inversiotulkinnalla on johtanut molempien säteilyjen aikadilatatiivisen imaginäärisen yhteenkuuluvuuden. 

Näkyviä revontulia esiintyy tunnetusti lähinnä napa-alueilla koska maasäteily väkevöityy luonnostaan magneettisten napojen läheisyydessä. Tästä johtuen Kerppu päättelee, että avaruusromun harvesterit on syytä sijoittaa maapallon napojen yläpuolelle, jolloin saadaan napojen magneettisuudesta oivallinen boosting tarvittavan energian tuottoon.   

Avaruusromun harvesterin rakenne on yksinkertainen: Avaruuteen singotaan molempien napojen yläpuolelle maasäteilyn korkean resoluution tuottamalla energialla jo aikaisemmin maasäteilyteknologiassa tutuksi tullut ja kannuksensa ansainnut voimakkaasti maasäteilytetty antidemagnetioitumaton rautakanki  joka ripustetaan harvesterin akseliksi  Van Allenin revontulivyöhykkeiden ja väkevöityjen 

maasäteilyvyöhykkeiden polttopisteeseen. Revontulia generoiva ja maasäteilyllä väkevöity vyöhyke kiertää napoja ulottuen 65 asteen päähän päiväntasaajasta. Napa-alueiden yläpuolella on sopivasti reikä johon rautakanki voidaan juntata, toteaa tohtori Kerppu. Maasäteilyn imaginäärienergiaksi tuolla korkeudella on Kerpun mittausten mukaan todettu tarkalleen 777 giganeutronivolttia.  

Rautakankinavan  ympärille kudotaan revontulista maasta singotuilla laseroiduilla maasäteilysignaaleilla molemmille pallonpuoliskoille puoliskojen kokoiset haavit, eräänlaiset selektiiviset leikkuupuimurit, jotka silppuavat kaiken miehitettyä avaruusasemaa pienemmän lähiavaruuden kiertolaisen. Aurinkoon nähden harvesterit pysyvät paikallaan, joten ne maapallon kiertoliikkeen mukaan keräävät tehokkaasti talteen kaiken avaruudessa kiertävän roskan, kuten katiskat säynäviä. Kerppu vertaa prosessia kangaspuilla kutomiseen. Silmäkooksi on syystäkin valittu katiskaverkko. 

Kierrätettävän materiaalin palautus maanpinnalle tapahtuu astrologisesta sovelluksesta tutulla takaisinheijastusmenetelmällä käyttäen 3-dimensionaalista tulostusta.  Tosin Kerppu ei ole ehtinyt innovoimaan, miten harvesterit välttyvät keräämästä vielä käyttökelpoistakin avaruusvälineistöä puhumattakaan avaruusasemista, mutta Kerppu ei pidä tätä ongelmana, sillä käyttökelpoinen materiaali voidaan yhä uudelleen ampua taivaalle, mikäli tarvetta ilmenee.   

Harvestoitu kierrätettävä romu kerätään talteen uudelleenkäyttöä vasten maapallon navoilla sijaitsevilla sorttiasemilla, jossa ne EU:n avaruushallinnon ennakkopäätöksen mukaisesti lajitellaan ja toimitettaan joko Kuusakosken, Terrafamen tai Bolidenin keräilyastioihin laadusta riippuen. NASA ja Kreml ovat tosin esittäneet vaatimuksen saada suoraan käyttöönsä kaikki kierrätettävissä oleva strateginen materiaali, astronauteista puhumattakaan. Asia on tällä hetkellä YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyssä.  

6.Tosikkous vuosikymmenten valinkauhassa 

Onko elämällä tarkoitus? kysyy Kerppu. Onko Tosikkous elämän tarkoitus? Vai päinvastoin?  

Maailmanhistoriallinen kysymys, Kerppu arvioi ja vastaa kirjailija ja filosofi Günther Grassin sanoin: 

Kysymys elämän tarkoituksesta on huonosti muotoiltu hävyttömyys.   

”Ennustaminen on tiedettä”, totesi aikoinaan horoskooppeja laatinut Otaniemen Astrologismetafyysinen seura jälkeenjääneiden paperiensa mukaan. ”Etenkin moniselitteisyysmenetelmällä.” Entä kosmoksen muut 

Tosikkokulttuurit? Onko niitä? Jos on, missä kaikki ovat? Näin kysyi fyysikko, avaruudentutkija Enrico Fermi  jo vuonna 1950, kun oli kysymys muukalaisista miljoonien valovuosien päässä. 

Onko Tosikkous ainutkertaista, Kerppu kysyy.  Emmekö voisi olettaa, että meistä tuhannen auringon takana elää ja liplattaa toinen Tosikkokulttuuri. Samoin voi kysyä, jos on Tosikoita, onko myös maasäteilyä. Tai tässä tapauksessa kosmista Tosikkosäteilyä.  Maassa Tosikot joka tapauksessa ovat säteilleet jo puoli vuosisataa.  

Tosikot on teekkarijäynä, Kerppu toteaa. Mutta jäynänä se on siinä mielessä ainutlaatuinen, että se ei ole ollut yhdenkertainen. Se on ollut puolivuosisataa jatkuvaa rumbaa, sambaa ja boleroa teekkarihengessä maamme vuoriteollisuuden hyväksi. Ja jälki on sanoin kuvaamatonta. Ei ainoastaan omissa vaan myös omaisten silmissä, viranomaisista puhumattakaan.   

Kunniateekkari Ossi Törrönen, aikanaan teekkarikylän legendaarinen johtaja, on lässykirjoissaan määritellyt ja kuvannut teekkarijäynän. ”Jäynässä on aina humoristinen taustasävel. Se on yllätyksellinen, hupia tuottava, ilkikurinen, usein sopivaisuuden äärirajoilla, mutta ei koskaan väkivaltainen tai henkilöön käsiksi käyvä.”  Legendaarisimpana jäynänä on kautta aikojen tunnettu teekkarien, mm. Krister Ahlströmin ja Pekka Tarjanteen ruotsalaisten Wasa-laivaan junailema Paavo Nurmen juoksijapatsas. Temppu sisältää kaikki jäynän ainekset sekä kukkuramitoin maaotteluhenkeä.  

Tosikkous on kykyä ajatella. Mutta toisinpäin kun muut. Ylösalaisin. Jos Tosikot olisivat tosikkoja, he eivät olisi Tosikkoja. Kuulija päätelköön, mitkä  sanoista alkavat isolla ja mitkä pienellä teellä.  Tosikoilla on pyrkimys ajatella asioita, ajatuksia, uskoteltuja totuuksia, suuntauksia ja virtauksia omalla Tosikkomaisella tavallaan. Tutkia teesit ja antiteesit ja laatia synteesi eli kääntää ajatuskudelma, nurinniskoin ja toimia omalla tavallaan vuoriteollisuuden ja samalla omaksi parhaakseen. Muista salaseuroista he poikkeavat sikäli että he eivät pidä kynttiläänsä vakan alla. Vaikka hetkellisesti saattavat olla akan alla.  

Tosikkous on lopputulos, tuote. Kivestä murskattu, jauhettu, hienonnettu, pasutettu, oksidoitu, kärvennetty, korvennettu liotettu ja lopulta jalostettu monissa liemissä, Kalmiston erikoinen mukaan luettuna. Lopputulokset ilmenevät aikanaan ruumiinavauksissa ja ne tulevat lyömään tutkijat ällikällä.  

Tosikkous lopputuloksena on aate, miete, liete, syöte ja juote, mainitsee Kerppu. Johto, rohto ja tahto, jatkaa Kerppu. Sahti, mahti, tahti, kihti, pihti, sihti sekä rapputankodislokaatio, mitä tulee dynaamiseen liikehtimiseen Kemin Merihotellin portaikossa.  

Siunatuksi lopuksi: Monet sukupolvet vuorimiehiä ovat ihailleet ja ihailevat Kerppua ja Tosikoita ja halunneet kulkea heidän jalanjäljissään.  He ovat tehneet niin ja päätyneet ravintolaan.  

Päätän esityksen muinaisen arvoisan, nyt jo autuaasti edesmenneen äidinkielen opettajani lehtori tohtori Vihtori Laurilan perinteisiin tunnin lopetussanoihin: ”Oppikaa se!”  

Kysymyksiä? 

Lähdeluettelo:  

  1. Tekn. yo. Kerpun artikkeli maasäteilystä HS 10.7.1967 
  2. Otaniemen Astrologis-metafyysinen seura: Jälkeenjääneet paperit vv. 1967 – 1969 
  3. Tekn. yo. Kerpun diplomityö TKK 1971 
  4. Dipl.ins. Kerpun kosmologian opinnot lisensiaattityötä varten 
  5. Lisälehti Extra 1992 (julkaisija Tosikot) – referenssi saatavissa ad hoc. 
  6. Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja biofysiikan laitosten julkaisu M 86/85 
  7. Dipl.ins. Kerpun tohtorinväitös Aalto-yliopisto 2007 
  8. Yleisön mielipidekirjoitukset lehdistössä vv. 1965 – 2019 (koonnut joukko Tosikkoja) 9) Kuulopuheet ja yleisön havainnot vv. 1965 – 2019.  
  1. Kansannäytteet  
  2. Maasäteilyn mittausmenetelmät (Skepsis-yhdistys ja Tosikoiden Geohydrologinen Ryhmäkunta) 
  3. Lukuisat muut nykytieteen kritiikittömään hyväksikäyttöön perustumattomat lähteet (Internet)   

Faktantarkastus: Tosikot 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *